Eilinen päivä oli +24 asteisena ihanteellinen kaupunkipäivä. Kävimme Marc Chagallin taiteen näyttelyssä. Ja ihastuimme ikihyväksi! Kilvan tyttären kanssa valitsimme sieltä tauluja kotiimme, vaikka ne eivät sattumoisin olleetkaan myynnissä. Emmekä olleet voittaneet lotossakaan. Ehkäpä jutuissamme oli vähän selittelyn makua, kun totesimme, että on oikeastaan hyvä, että emme pysty tällaisia arvotauluja hankkimaan. Muuten joutuisi järjestämään kotiinsa massiiviset turvatoimet ja jatkuvasti pelkäämään varkaita. Eihän siinä pystyisi taulustaan nauttimaankaan.
Voin tunnustaa sivistymättömyyteni. Ennen eilistä toki tiesin Chagallin nimeltä, mutta en hänen kubistisia ja surrealistisia töitään. Näyttelyn innostamana kävin netistä hakemassa hänestä lisätietoa. Kyseessä on 97- vuotiaaksi elänyt ja vuonna 1985 kuollut alkujaan Venäjän juutalainen. Hän oli monipuolinen taiteilija tehden taulujen lisäksi muun muassa Pariisin oopperaan kattomaalauksen, lasimaalauksia, lavastuksia ja roolipukuja näytelmiin. Viimemainituista oli esimerkkejä Brysselin näyttelyssäkin.
Jäin taas kerran miettimään, mitä tarvitaan, että vaatimattoman, kahdeksanlapsisen perheen esikoisesta kehkeytyy maailmankuulu taiteilija. Lahjoja ja intohimoa taiteeseen tietenkin. Ehkä usein myös tukijoita ja auttajia, kuten Chagallillakin kerrotaan olleen. Tärkeintä lienee kyky tehdä teoksia, jotka sykähdyttävät katsojaa. Chagallin tauluissa on, paitsi kauneutta, mielenkiintoista symboliikkaa.
Elähdyttävä taidenäyttelykäynti alkoi lattekahvilla Stockelissa aurinkoisella terassilla ja päättyi lounaaseen aurinkoisella terassilla Brysselissä.
Kerrassaan nautittava päivä!
Kyllä se vaan niin on, että ihminen tarvitsee elääkseen ruoan lisäksi sytyttäviä nautintoja!
Ps. Kuvat ovat Chagallin tauluista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti