Arjessa puuhakkaat, osallistuvat, positiivisesti elämään suhtautuvat ja päämäärätietoiset ihmiset elivät pitempään kuin heidän vastakohtansa.
Näin kertovat tutkijat kanadalaisen Carletonin yliopiston psykologien Psychological Science -lehdessä. Tutkimus kesti neljätoista vuotta.Tiedon välitti Mediuutiset (21/2014).
Aktiiivisuuden ja positiivisuuden yhteydestä pitkäikäisyyteen on toki tietoa saatu jo aikaisemmissakin tutkimuksissa.
Itselleni uutta oli, että elämää pidensi myös päämäärän ja tavoitteiden olemassaolo työelämän päättymisen jälkeen. Ei väliä sillä, millainen päämäärä on. Tutkijat uskovat tavoitteiden olemassaolon tuottavan terveellisempiä elintapoja. Kuulostaa ihan loogiselta.
Ajattelen kuitenkin, että jotain merkitystä päämäärän laadullakin voisi olla. Jos päämääränä olisi esimerkiksi täydellisen rikoksen tekeminen, taitaisi puuttua tuota positiivista asennetta elämään, jolla myös on vaikutusta pitkäikäisyyteen.
Itselleni uutta oli, että elämää pidensi myös päämäärän ja tavoitteiden olemassaolo työelämän päättymisen jälkeen. Ei väliä sillä, millainen päämäärä on. Tutkijat uskovat tavoitteiden olemassaolon tuottavan terveellisempiä elintapoja. Kuulostaa ihan loogiselta.
Ajattelen kuitenkin, että jotain merkitystä päämäärän laadullakin voisi olla. Jos päämääränä olisi esimerkiksi täydellisen rikoksen tekeminen, taitaisi puuttua tuota positiivista asennetta elämään, jolla myös on vaikutusta pitkäikäisyyteen.
Tässä tutkimuksessa vapaehtoistyökin pidensi ikää. Aikaisemmin olen toki lukenut vapaaehtoistyön vaikutuksesta onnellisuuden kokemiseen. Nyt voi siis onnellisena elää pitempään.
Itse sain juuri eilen huomata, miten hyvä mieli tulee pienestäkin toisen pyyteettömästä auttamisesta.
Seisoskelin Citymarketin edessä odottaen miestäni kassalta. Huomasin jonkun miehen työntävän naista pyörätuolissa ulos isojen pakettien kanssa. Hän jätti pyörätuolin sisääntulon luo mennäkseen ensin viemään tavarat autoon.
Kun olen kerran toisten asioihin sekaantuva kukkahattutäti, käytin tilaisuutta hyväkseni sekaantuakseni tähänkin tapahtumaan. Kysyin pyörätuolissa istuvalta naiselta, voisinko työntää hänet miehen perässä autolle . Sehän sopi. Hämmästynyt mies oli ylitsevuotavan iloinen ja kiitollinen.
Ja taas oli meillä kaikilla niin hyvä mieli!
Ja sitä paitsi.
Ellei elinikä näillä keinoin pidentyisikään, elämä on taatusti mukavampaa aktiivisena ja postiviivisena kuin passiivisena ja negatiivisena.
Kokeilkaapa vaikka!
Itse sain juuri eilen huomata, miten hyvä mieli tulee pienestäkin toisen pyyteettömästä auttamisesta.
Seisoskelin Citymarketin edessä odottaen miestäni kassalta. Huomasin jonkun miehen työntävän naista pyörätuolissa ulos isojen pakettien kanssa. Hän jätti pyörätuolin sisääntulon luo mennäkseen ensin viemään tavarat autoon.
Kun olen kerran toisten asioihin sekaantuva kukkahattutäti, käytin tilaisuutta hyväkseni sekaantuakseni tähänkin tapahtumaan. Kysyin pyörätuolissa istuvalta naiselta, voisinko työntää hänet miehen perässä autolle . Sehän sopi. Hämmästynyt mies oli ylitsevuotavan iloinen ja kiitollinen.
Ja taas oli meillä kaikilla niin hyvä mieli!
Ja sitä paitsi.
Ellei elinikä näillä keinoin pidentyisikään, elämä on taatusti mukavampaa aktiivisena ja postiviivisena kuin passiivisena ja negatiivisena.
Kokeilkaapa vaikka!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti