"Juhannus oli meillä herttainen..."

KIELOT VALTAAVAT ILOKSENI YHÄ LISÄÄ ALAA MÖKILLÄ. NE TUOVAT AINA MIELEENI SADUN PIENESTÄ KIELOTYTÖSTÄ. EN VAIN TIEDÄ, MISTÄ SEN LÖYTÄISIN.

Mittumaari tuli, oli ja meni! Juhannustraditioni ovat pitkään olleet samat: mökkeily osittain vaihtelevien läheisten kanssa, hyvä ruoka, sauna vastoineen ja koivunoksineen, kokko kuoharilasillisineen.

Paremmaksi ei Juhannus voi tulla!

Joskus on innostuttu tekemään juhannustaikojakin. Tosin missään kaurapellossa ei ole kukaan alasti kieriskellyt. Olisi kyllä joskus voinutkin, jos olisi ollut kaurapeltoa lähimailla.

Tänä juhannuksena jäi ainoaksi maagiseksi ajatteluksi käen kukuntojen laskeminen. Käki tai varmaankin useampi käki kukkui tämän tästä. Tytär laski juhannusyönä kukunnoista, montako vuotta on vielä sinkkuna (ihmettelin kyllä, onko avoliitossa oleva sinkku?). Minä laskeskelin jäljellä olevia elinvuosiani. Onneksi kukuntakerrat vaihtelivat niin kovin, että tulevista elinvuosista ei olisi ottanut tolkkua se kuuluisa erkkikään. Ja hyvä niin.

KUOPUS ANTAA SAVUMERKKEJÄ.

Tämä juhannus noudatteli siis tuttua, hyväksi havaittua rataa. Mies, joka meillä majailee, oli aattona mukana (tärkeä henkilö vastavastaavana ja grillipihvimestarina) ja lähti juhannuspäivänä työkeikalle. Kuopus avokkeineen toi nuorta energiaa. Pienen porukan täydensi vuosi sitten kuolleen sisareni leski. Aikaisemmin sisareni on myös usein ollut mukana. Nyt oli vain muisto.

Ei haittaa sataa tai paistaa. Nyt oli juhannuspyhien aikaan sekä että. Ironista oli, että aattona ei juurikaan satanut, mutta kun kokkoa ruvettiin sytyttelemään, niin tuli sadettakin.

KUOPUKSEN OTTAMA PIILOKUVA.

Ei haitannut. Kuopus totesikin jossakin vaiheessa ääneen: " On itse asiassa ollut ihan kivat ilmat." Kuten olivatkin.

Iloitsin havaitessani Kuopuksen oikean asenteen: sää kuin sää, mitä siitä ruikuttamaan!

Sään laatukin on mukavaa, kun sen oikein oivaltaa!

JUHANNUKSEN MIETTELIÄIN VIERAS.