Kun lapset ovat koulussa ja tytär töissä, perheen vauva, viisikuukautinen Armikoira pitää seuraa tahi sanoisinko, että jopa sitä vaatii. Yhdessä käydään lenkillä ja välillä yhdessä pihapissalla. Toinen tekee ja toinen on seurana. Kiltti ja kiva tyttö, mutta vielä pentu kujeineen. Milloin verhon alareuna vaatii vetämistä, milloin se on sitä mieltä, että mattoa on syytä ruveta purkamaan.
Mainostin jo aikaisemmassa blogikirjoituksessani paikallisen kaupan, Delhaizin hienoja teknisiä ratkaisuja. Nyt voin mainostaa myös auttavaista suhtautumista väärän kieliseen. Satuin yksi päivä kysymään neuvoa yhdeltä myyjältä. Kohta oli kolme myyjää minua opastamassa ja vielä yksi asiakaskin. Eipä sillä, joitakin vuosia sitten sain saman kaupan pihassa ystävällistä apua autoiluuni tuntemattomalta mieheltä. Olin Kultapojan kanssa autolla liikkeellä ja poislähtiessä en saanut niin sitten millään pakkia päälle. Kun aikani työntelin, vaihdetangon nuppi jäi käteeni. Takapenkiltä kuului kauhistunut kysymys:" Rikoik' sä vaihdekepin?" Kun en nyt oikein halunnut autoa sinnekään jättää, katsoin sopivan uhrin, vankasti keski-ikäisen miehenpuolen, jolle selitin ongelmani ja pyysin, voisiko hän kokeilla. Jo vain, setä istui autoon ja naps, pani pakin päälle! Voitte arvata, että auttajan ilme paljasti hänen mielipiteensä avuttomista autoilijoista. Yritin paikata asemaani selittämällä, että ajan ensi kertaa tätä autoa ( mikä oli totta). Sedän hölmistyneestä ilmeestä vasta tajusin, että se "tätä autoa" oli jäänyt selostuksestani pois.
Kaikkea siis sattuu ja tapahtuu. Niin kotona kuin maailmalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti