Merkillisiä tutkimustuloksia!

Viime viikolla uutisoitiin Suomi 2014 - kulutus ja elämäntapatutkimus Turun yliopistosta.

Aamulehti ja radio uutisoivat tutkimusta kertoen, että matkapuhelin on suomalaisille tärkeämpi kuin parisuhde tai työ.

Seuraavassa kappaleessa lehdessä kerrotaan, että tutkimuksen mukaan ihmissuhteet ylipäätään sekä perhe ovat tärkeämpiä kuin matkapuhelin. Perheen arvostus on kuulemma pysynyt ennallaan viimeiset 15 vuotta.

Mitä ihmettä!

Eikö parisuhde olekaan perheen osa? Tai eikö pari muodostakaan perhettä puhumattakaan, että kyse olisi ihmissuhteesta.

Onko vika johdoissa vai johtopylväissä, kysyn vain?

Uskottavalta sitä vastoi tuntuu, että tutkimuksen mukaan vapaa-aikaa ja mukavaa elämää arvostetaan entistä enemmän. Kukapa nyt ei arvostaisi lonkan vetoa ja sitä, että pääskyset lentävät suoraa suuhun ilman vaivaa! Paha vaan, että jonkun ne pääskyset on lonkan vetäjille hankittava.

Taloudellista tasa-arvoa ja maailmanrauhaa arvostetaan tulosten mukaan entistä vähemmän. Etenkin tuo maailmanrauha ihmetyttää maailmassa, missä sodat ovat yhä lähempänä suomalaisiakin. Onko niin, että maailmarauhaa, joka on aika puutteellista maailmassa, on turha arvostaakaan?

Samana päivänä kun tästä tutkimuksesta kerrottiin, kuulin radiossa tutkimuksesta, jossa oli tutkailtu perheenjäsenten keskenään viettämää aikaa. Kuulemaani muistelen tässä muistinvaraisesti, toivottavasti en pahasti pieleen.

Kuten arvata saattaa, perheen yhteinen aika oli kymmenessä vuodessa vähentynyt. Mielenkiintoista oli, että kun perheessä on kaksi henkeä, yhteistä aikaa on enemmän. Kun on kolme tai useampi henki, miesten viettämä aika perheen kanssa vähenee. Haastateltu tutkija totesi, että pienten lasten isät tekevät yleensä pisintä työpäivää ja siksi on ymmärrettävää, että viettävät vapaa-aikaakin enemmän työkavereiden kanssa. Tässä minusta ei ollut nyt kyllä mitään järkeä, mutta vika voi olla ymmärryksessäni. Tahi muistissani.

Perheen yhteistä aikaa söivät erityisesti netti ja muut vempaimet. Ihme olisi, ellei söisi. En minäkään tällä hetkellä vietä laatuaikaa täällä majailevan miehen kanssa. Tosin, ei hänkään minun kanssani, vaan tekee töitään koneella.

Näin vähän pitempään mukana olleena kiinnostava tulos oli, että yli 65 vuotiaat naiset olivat kaikista yksinäisimpiä. Miten sen sitten taas itse kukin tunteenomaisesti kokee, on ihan kokonaan eri juttu. Tunnenpa niitäkin yksinäisiä naisia, jotka eivät suurin surminkaan ottaisi (enää) ihmissuhdetta huusholliinsa!