Ei mitään kiirettä?

Innokkaita kuulijoita. Kuva olisi Claes Andersonistakin, mutta se ei suostu kääntymään oikein päin! Siis kuva.

Usein minulle tarjotaan seuraava lause: "Sulla on tietysti aina kiire, niin kuin kaikilla eläkeläisillä" . Siihen tapaan vastata: "Niin tyhmä en ole, että kiireen hankkisin eläkepäivilläni. Siitä sain riittävästi nauttia töissä."

Siksi en nytkään sano, että kiirettä on pitänyt. Jostakin syystä kuitenkin aikaa ei ole ollut kaikkeen mitä olisin halunnut tehdä, kuten vaikkapa päivittää blogia.

Aika aikaa kutakin, sanoi pässi kun päätä leikattiin.

Viikonlopun terveiset tuon teille Hesasta, jossa olin sekä koulutuspäivässä: Masennukseen terapiaa, lääkkeitä vai jotain muuta että Kom-teatterin esityksessä Romeo versus Julia.

Näistä voisin kertoa terveisiä vaikka miten paljon, mutta tyydyn nyt tällä kertaa (myöhemmin ehkä lisää) lainaamaan osia psykiatri, runoilija Claes Andersonin runosta, johon ihastuin, kun hän lainasi sitä esityksessään koulutuspäivillä. Tässä se tulee:

Sairaus on ruumiin omatunto
Mitä me olisimme ilman sairauksiamme
Monet menevät niiden kanssa naimisiin ollakseen varmalla puolella
..........
Verenpaineenmittaus on myös eräänlaista hyväilyä
Joistakin on ihanaa kun joku kuuntelee heidän sydäntään
(stetoskooppi painaa kuin vihkisormuksen rintaan)
Vanhat herrat pitävät puolestaan eturauhashieronnasta
Jotkut nuoret leikkaavat ihonsa rikki partaterällä, haavat kiljuvat osakseen rakkautta
Sairauksiemme ansiosta me emme tunne olevamme yksin
niihin me voimme luottaa kuin elinikäisiin ystäviin
Sairauden kanssa voi puhua
Sen kanssa matkustetaan lomalle, kylpylöihin, parantoloihin
Sen ihan kuin omistaa koko ajan
.........

Koko runon ja monia muita voi lukea Anderssonin runokirjasta: Runoja meren pohjalta.
........

ps. Tämän päivän kiitollisuuspäiväkirjaan on tullut jo tänään monta asiaa, muun muassa se, että nuori pyöräilijä omatoimisesti tarkasti autoni pyörien ilmanpaineet, samalla kun oman pyöränsä renkaiden.

Päivääni ilahdutti myös havainto Tampereen Sampolan kirjaston tuulikaapista. Siinä oli tuoli, johon oli liimattu lappu: Tässä voi ottaa pois ja laittaa päälle kenkien liukastumisesteet. Hieno idea, vaikka itse en käytä niitä kaupungilla. Pitäisi toki.