Tulinpa juuri taas Poltesalilta. Nyt kokeilin kahvakuulailua. Se kuuluu salin kategorian mukaan lajeihin HELPPO, mutta ei siellä pahus vieköön helpolla päässyt! Hyvä tietysti niin. Helpolla sitä pääsee kotona möllöttäessä, mitäpä sitä helppoutta salilta hakee. Kun on niin hyvä hikoilemisessa kuin minä, niin hikirätti (paidasta puhumattakaan) on märkänä joka liikuntatunnin jälkeen. Positiivisesti voipi ajatella, että sekään riepu ei siis ole turha.
Hengen ravintoa sain Tamperetalon Kurkistus konserttiin -tapahtumassa aamupäivällä. Se oli Tampere Filharmonian kenraaliharjoitus illan konserttiin. Kapellimestarina oli Adriel Kim (korealainen?), pieni, nuori kaveri. Soittivat mm. Chopinia ja Stravinskyä. Filharmonian uutta, legendaarista kapellimestaria, Santtu-Matias Rouvalia, en ole vielä nähnyt saati hänen ohjaustaan kuullut. Kyseessä on myös nuori kaveri, joka on kehuttu maasta taivaaseen. KOvin harvoin hän syksyn mittaan on puikoissa. Täytyy yrittää konserttiin kevätpuolella ja tilata liput ajoissa, muuten jää ilman.
Eilen illalla olin teatterissa katsomassa Tsehovin Lokkia. Joskus aikoinaan olen katsonut Kolme sisarta. Samaa alakuloa ja haahuilua maailmassa tässäkin ihmisillä oli. Ja rakkaudessa riuduttiin, etenkin, kun vastarakkautta puuttui. Näyttelijäsuoritukset olivat hyvin, myös kolmella näyttelijäopiskelijalla.Mieleeni jäivät erityisesti tilanhoitajan sanat näyttelijälle: "Voisin antaa kymmenen vuotta elämästäni sinun takiasi, mutta hevosiani en anna!" Mikähän se tässä itse kullakin voisi olla se asia, josta ei luovu, vaikka henki menisi? Äkkinäisesti en omalla kohdallani sitä keksi. Joka tapauksessa jotain tosi jännää tuohon lauseeseen sisältyy.
Viime sunnuntaina Kultatyttö, lapsenlapsi, täytti kahdeksan vuotta. Kuopuksen kanssa soitimme hänelle onnittelut laulun kera."Neilikkani puutarhassa hehkuvana kukoistaa, sua tuskin koskaan voisin kaukanakaan unoihtaa." Vedimme vallan kaksiäänisesti, jahka olin opetellut alton stemman. Kaunis laulu. Kultatyttö oli kuin lentoon lähdössä, kun kertoili lahjoista: "Robinin kuvalla varustettu paitakin, IIK". Tuollaisen innostuksen kun asioihin voisi säilyttää. Ei olisi elämä väritöntä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti