Luinpa tässä netin iltapäivälehteä. Siellä kerrottiin amerikkalaisesta tutkimuksesta, jossa 1200:lta vanhalta kysyttiin, mitä he katuvat elämässään. Voiton vei huolehtiminen ja murehtiminen. Epäilen, että kyse oli paljolti turhanaikaisesta murehtimisesta ja etukäteismurehtimisesta. Tässä kohtaa voi sanoa, että vanhuus on tuonut viisautta. Sellaisen taidon kun osaisikin, että ei etukäteen eikä jälkikäteenkään pitkään töppäyksistään tai epäonnesta murehtisi. Voi olla, että ikää ei ole vielä tarpeeksi siihen viisauteen.
Usein sanotaan myös, että ihminen ei kuolinvuoteellaan suinkaan mieti sitä, että ei tehnyt enemmän töitä tai ansainnut, hankkinut enemmän rahaa. Se, mitä hän saattaa murehtia, on se, että hänellä ei ole ollut riittävästi aikaa läheisille ihmisille. Tällaisia lausuntoja olen muutaman kerran kuullut myös vielä elävien kirjoissa olevilta ikääntyneiltä ihmisiltä. Viisautta sekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti