Monet valittelevat talven jatkumista. Joku jo epäili, että kevät on tänä vuonna peruutettu. Itse en ole viime viikkoina osannut valitella säätä. Tampereella ainakin on ollut aivan ihanat, aurinkoiset,etten sanoisi fantastiset ilmat! Mitä parhaimmat kevättalven säät! Tänäänkin nautin siitä parhaalla tietämälläni tavalla eli hiihtämällä järven jäällä. Ensin epäilin, viitsinkö lähteäkään, kun aurinkoa ei näkynyt. Onneksi lähdin, ennen ladulle pääsemistä se jo paistoi. Viime talvena järven jäät olivat sen verran oikulliset, että ainakaan tuolle järvelle latuja ei vedetty lainkaan. Kaupungin liikuntatoimi nekin ladut hoitaa, kiitos ja kumarrus.
Päivittäin pitkä aika kuluu tietokoneen ääressä kirjoittamisopintojen töitä tehden. Taidan vieläkin siirtää tuonnemmaksi facebokiin liittymisen. Siellä kuhkaamiseen ei aikaa taida riittää, tällä hetkellä. Heikkona hetkenä lupasin pienen työkeikankin tehdä vielä tänä keväänä. Ensi syksyn työkeikkatarjouksesta kieltäydyin. Kahden vaiheilla olin. Haikealta tuntuu olla ottamatta. Mutta järki voitti. Vai voittiko, en tiedä. Kevään tarjouksesta soitettiin, syksyn vastaavasta sain sähköpostia. Selvästi helpompi itselleni on kieltäytyä sähköpostin kautta. Mietin jopa asiaa yön yli. Yritän nyt asettua siinä suhteessa eläkeläiseksi. Eläkeläiseksi en kuitenkaan itseäni tunne, kuten kai aikaisemminkin olen kirjoittanut. Jotakin negatiivista siihen sanaan itselläni liittyy. Mitä, sitä en ole analysoinut. Ehkä mieluummin olisin entinen työntekijä. Voisiko olla kyse siitä, että eläkeläinen sanasta tulee tunne kuin ei muuta tekisikään kuin olisi eläkkeellä, eläisi eläkkeen varassa. Siis jonkinlainen passiivisuuden tunne. Sehän ei pidä paikkaansa useimpien kolmatta ikää elävien kohdalla, mikäli terveyttä on riittänyt. Toisaalta työntekijästäkin käytetään toisinaan sanaa palkollinen, siis elää palkan varassa. Ei kai se sen kummempi sana ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti