Olipa veret pysäyttävä juttu maanantain
Aamulehdessä:
104-vuotias maksaa isoa laskua hoidostaan.
Jutusta käy ilmi, että
Toini Eerola ei mahtunut loppuvuodesta Akaan vanhusten asumispaikkoihin. Siihen asti hän oli asunut kotona, mutta nyt tasapainovaikeudet ja melkein täysi sokeutuminen tekivät kotona asumisen mahdottomaksi.
Ei hätää. Kaupunki tarjosi paikan kaupungin tukemaan yksityiseen palveluasumiseen, johon kaupunki tarjoaa palvelusetelin.
Nyt tavallisella järjellä pelaava saattaa ajatella, että loppu hyvin, kaikki hyvin.
Mutta se raha!
Tämän yksityisen tehostetun palveluasumisen kustannukset ovat 4500 euroa kuukaudessa. Siis 4500. Sen lisäksi asukas maksaa omasta pussistaan lääkkeet, vaatteet ja kaikki muut henkilökohtaiset tarpeet.
Siis maksaa, jos jostakin rahaa jää.
Eipä jää. Akaa maksaa palvelusetelillä 2700 euroa. Eerola panee vähän reilun tonnin eläkkeensä lisäksi. Sekään ei vielä riitä. Muutamaksi kuukaudeksi hänellä on ollut säästöjä, mutta nyt ovat loppumassa.
Entä sitten? Kunta on ehdottanut, että Eerola myy asuntonsa, että saa rahaa maksuihin.
Kylmäävää oli va. vanhus- ja vammaistyön johtajan,
Marjut Takasen, lausunto. Hänen mukaansa
vanhuksella on mahdollisuus valita kaupungin itse tuottamien palveluiden ja palvelusetelin välillä. Hänestä on jokaisen oma asia miettiä, riittääkö raha ja mistä sen saa.
Nyt sanoisin rumasti, jos ei olisi julkinen foorumi ja ellen yrittäisi esittää sivistynyttä ihmistä! Jutussa nimenomaan kerrottiin, että kaupungin paikkojen jonoon Eerola kyllä pääsi, mutta ne ovat pitkät ja kerrottiin myös, että huonokuntoisempiakin on jonossa.
Että siinä se valinnan mahdollisuus!
Ei ole vanhaksi tulemista! Tämän totuuden olen varmaan todennut jo monesti, eikä se näköjään muuksi muutu.
Kun se vaara kuitenkin voi olla, että elää niin vanhaksi, että ei kotona selviä, niin strategioita täytyy miettiä ajoissa. Harmi, että torpattiin rahankeräyslain muutos, jonka mukaan kuka tahansa olisi voinut kerätä rahaa mihin tahansa. Olisin oitis polkaissut pystyyn keräyksen:
Auta avutonta anjaa ajoissa hoitoon!
Romanikerjäläisten sekaan voisi mennä kippoineen. Aika hintsusti ne näyttävät rahaa saavan. Minäkään en ole antanut. En tiedä, onko parempi tulos ollut niillä kerjäläisillä (suomalaisilla), jotka ilmoittivat keräävänsä rahaa kaljaan. Jokunen päivä istui myös nuori nainen kadulla kolmen koiran kanssa. Lapussa luki:
Anna rahaa elämiseen. Kumpaakaan en lanteilla tukenut. Sitä paitsi itseltäni polvi-istunta ei onnistu ja kylmäkin vielä tähän aikaan tulisi. Pitäisi edes viedä nojatuoli mukanaan.
Liian kylmää. Liian vaivalloista. Liian tuloksetonta.
Meikäläisellä kun on tuo miespuolinen asukkikin mukana, niin asunnon myyminenkään ei käy, jos itse joudun hoitokuntoon ja hän porskuttaa kotona.
Tarvii muuten olla aika iso ja hintava asunto myytäväksi, kun voi kenties vuosikymmeniä virua hoitopaikassa. Sitä vaaraa ei nyt ehkä Eerolalla ole. Hänen kotinsa haluttaisiin kuitenkin säilyttää paikkana, jossa voi käydä.
Suo siellä, vetelä täällä.
Huimaa vauhtia ollaan siis menossa siihen, että vanhat maksavat itse asumisensa ja hoitonsa. Jos on, millä maksaa.
Sitä ihmettelen, mistä hiivatista tulee tuo tehostetun palveluasumisen hinta, 4500 euroa kuussa! Kaipaan vanhoja kunnon vanhainkoteja ja niiden hintoja.
Please, älkää tehostako!
